Markus Norrgran

Rakentamisen laaduntarkkailu taas tarpeellista byrokratiaa

70-luvun rakentamisesta tuntuu jääneen perinteeksi se ajatus, että rakennusten tulee kestää vain joitain vuosikymmeniä. Tältä ainakin näyttää, kun seuraa viimeaikojen julkishankkeita ja suuria yksityisiä rakennustyömaita.

Muutamia viikkoja sitten en ehtinyt kirjoittaa Turun sairaalatyömaan ja Harppuunakorttelin betoniongelmista, mutta tilannehan päättyi niin, että sairaalan betonirakenteita puretaan ja Harppuunakorttelin rakentamista jatketaan. Aihe nousi taas ajankohtaiseksi, kun liikennevirasto teki pistokokeita 18:sta sillassa ympäri Suomea ja puutteita löytyi kolmasosasta siltoja.

Turussa ei puutteita tällä kertaa löytynyt, mutta kaikki muistanee muutama vuosi sitten tehdyt siltakorjaukset ja ICT-talon perustuksen lohkeamat ja rakennus on sentään vuoden 2006 arkkitehtuurinäyte.

Laadukas rakentaminen on perheessämme usein puheenaiheena isäni työskennellessä alalla Pohjanmaalla, ja sen kautta rakentamisen kehittymistä minäkin seuraillen. Joulupöydässä ei tämänhetkisten suurten rakennushankkeiden kommentoinnissa ainakaan kukkasia jaeltu.

Yhteiskunnalle, kunnille ja ympäristölle käy todella kalliiksi tällainen rakentaminen, jonka kautta saa näyttää pitkää nenää laadulle, jota pidetään Suomen erityisenä voimavarana. Se hukkaa niin veroeuroja, aikaa kuin rakennusmateriaalejakin. Sitäkin rahaa voisi käyttää kaupungin tai kunnan kehittämiseen – tässä tapauksessa Turun.

Suomessa kuntabyrokratiaa riittää rakentamisessa karsittavaksi asti, mutta laaduntarkkailu olisi sellainen, missä sitä pitäisi olla enemmän. Yrityksen ja erehdyksen kautta voittoon – ei pitäisi olla se metodi, jolla toteutetaan tämän maailmanajan rakentamista. Laaduntarkkailun lisääminen toisi lopulta säästöjä sillä yritysten omatarkkailu ei tässä kohtaa ole selvästikään riittävää.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat