*

Markus Norrgran

Mielensairauksien ennaltaehkäisy ja työelämäpalveluista syrjäytyminen

EHYT haluaa korostaa kunnallisvaalien alla omaa teemaansa ”Panostetaan ennaltaehkäisevä työhön mielenterveysongelmien estämiseksi”. Teema on hyvä. Ennaltaehkäisevä työ on tehokasta verrattuna puhjenneen sairauden hoitoon. Sairastuminen on yhteiskunnallinen ja henkilökohtainen tragedia. Se syö helposti vuosia elämästä ja saattaa aiheuttaa paranemisen jälkeenkin katkeruutta menetetylle ajalle. Tuskin kukaan haluaa käyttää vaikkapa viittä vuotta elämästään sellaisen sairauden hoitamiseen, jolta olisi voinut välttyä, jos riskit olisi huomattu ajoissa.

Jokaista mielenterveysongelmaa ei voida ehkäistä etukäteen. Kuitenkin, merkittävä osa suomalaisten mielenterveysongelmista ovat hiljalleen kehittyvää laatua. Suuri osa suomalaisten kokemista mielensairauksista ovat masennuksia, jotka ovat kehittyneet pitkän ajan kuluessa. Mielenterveysongelmat ovat yksiä suuria syitä siihen, miksi Suomessa terveiden elinvuosien määrä on erittäin alhainen verrattuna muuhun Länsi-Eurooppaan.

Individualistisessa kulttuurissamme mielenterveydellisten ongelmien kehittyminen jää helposti näkymättömäksi. Edes sairastuva ei välttämättä tajua itse sairastuvansa. Jossain kohtaa silta kuitenkin katkeaa. Siitäkin pisteestä saattaa mennä aikaa ennen kuin hoitoon pääsee. Suomalaisessa naisten kulttuurissa on opittu paremmin ystävien merkitys ja sen tärkeys, että asioista puhutaan.

 

TYÖELÄMÄSTÄ IRTAUTUNEITA MIEHIÄ N. 79 000

Tänään uutisoitiin laajasti (HS, Turkulainen, muut aluelehdet), miten Suomessa on keskikokoisen kaupungin verran työikäisiä miehiä (n. 79 000) jotka ovat pudonneet työikäisten palvelujen piiristä.  Osuus 25-55-vuotiaiden ryhmästä oli 4.7 %, kun se vuonna 1987 oli 2,4 %. Elämäni aikana tämä porukka on lähes kaksinkertaistunut. Tämä on kansallinen tragedia.

Tuskin porukka kokonaisuutena kärsii mielenterveysongelmista tai on muutenkaan yhtenäinen, mutta tilanne on väistämättä sellainen, että se saattaa ajaa mielenterveysongelmiin. Syrjäytyminen on yksi iso syy mielensairauksien kehittymiseen. Miesten syrjäytymisen ongelmaa ei ole tutkittu tarpeeksi ja sitä käsitellään lähinnä spekulaatioin. Totta on kuitenkin, että kulttuurimme on sellainen, että nuorten miesten ja poikien sosiaalista toimintaa ei huomioida tai siihen kannusteta.

Suomessa miesten kulttuuri on edelleen sellainen, että me laitamme yllemme hirvittävät paineet ja sitten kun kaikki ei mene, niin kuin suunnittelee, niin sitten hävettää. Myönnän, että minäkin kuulun niihin, joista täytyy vain paahtaa eteenpäin ja avun pyytäminen on heikkous. Tiedän myös, että tämä on ajatusvirhe ja pakotan avovaimoni pakottamaan minut katsomaan tilannetta ulkopuoleltani niissä tilanteissa, kun pää on kolmas jalka eikä järjen ääni pääse läpi.

Edellä mainittu ei tietenkään ole mielenterveysongelma, mutta sillä on hyvät edellytykset johtaa siihen. Etenkin kun miesten masennus myös tunnistetaan huonommin kuin naisten masennus. Tämä johtuu siitä, että miesten oireet ovat useammin hieman aggressiivisia, ja saattavat purkautua vihaisuutena toisin kuin yleinen kuva masennuksesta on -  apaattisuus, raskaus ja surullisuus. Molemmat kuitenkin johtavat lamaannukseen.  

 

OPISKELIJOIDEN MIELENTERVEYS

Tänään opiskelijoiden mielenterveyttä hoitavan Nyyti Ryn toiminnanjohtaja kirjoitti Helsingin sanomien mielipidepalstalle, että mielenterveystaidot pitäisi tuoda toisen asteen opintoihin. Minusta idea on hyvä. Kurssi oman itsen hoitoon syvemmin – esimerkiksi terveystiedon yhteydessä, olisi erinomainen koulutussijoitus. Mielenterveysongelmat ovat kuitenkin vahvasti läsnä kaikilla koulutustasoilla. korkeakouluopinnoissakin. Korkeakouluissa mielenterveysongelmien huomaamattomuutta lisää se, että monet kurssit ovat muuttuneet paljon itsenäisemmiksi. Opetusta on vähemmän, vastuu opiskella on täysin itsenäinen ja opiskelukavereita ei näe ellei itse järjestä kohtaamisia.

Syrjäytyminen ja putoaminen yhteiskunnan kelkasta jo koulu- tai varhaisen aikuiselämän vaiheessa on kulminoitunut miesten ongelmaksi. Miesten sosiaalisten ympyröiden kapeus ja sivuun jääminen tavallisessakin työelämässä vaikeuttaa erilaisten ongelmien havaitsemista ajoissa. Suomessa on tehty erinomaista tyttötyötä nuorten naisten ja tyttöjen itseluottamuksen herättämisessä. Nyt poikatyö olisi nostettava samaan asemaan, että Suomi olisi turvallinen ja tasapuolinen tulevaisuudessakin kaikille sukupuoleen, taustoihin ja elämäntiehen katsomatta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän JuhaniHirvonen kuva
Juhani Hirvonen

Yksi suuri syy on jatkuva työelämän muutos.
Kerron ihan omin sanoin. Omakohtaisesti koettuna.
Tein työtä, kaupallisella alalla.
Ala sinänsä ei ole suuri!
Alalla on asiakkaita. Tavalliset ja kuluttaja asiakkaat.
Yrityksellä oli toimipisteitä useampia kymmeniä.
Kiertelin erään toimipisteen alueella 100 km. säteellä.
Kannattavaa kauppaa tein, palvelun laatu ja hinta. Työnantajakin oli kohtuullisen tyytyväinen. Myös asiakaskanta lisääntyi; palvelun laatu/hinta.
Yritys myytiin, henkilöomistaja sairastui vakavasti.
Ostaja oli samalla toimiva yritys; yritys kasvoi.
Uudet esimiehet eivät tienneet ja tunteneet, miksi olin yleensä yrityksen palkkalistoilla?
Olihan tässäkin toimipaikassa, ns. istuva henkilökunta, joka hoiti päivittäisen asiakaspalvelun.
Minut koettiin "ulkopuoliseksi" toimijaksi.
Määrättiin inventoimaan muutamia lopetettavia toimipaikkoja. Tein mitä käskettiin.
Pyrin samalla hoitamaan niitä asiakasuhteita, jotka olivat olemassa edellisen toiminnan ansiosta. Työtä tein "yönseutuna"; jopa viikonloppuina. Samalla koetin selittää asiakkaille; pyritään jatkamaan entiseen malliin. Eihän sitä kestänyt pitkään; loppuunpalaminen ja verenpaine. Määrätön sairasloma. Muutama päivä sairaslomalla tuntui hyvältä. Parin viikon kuluttua soitin lääkärille, keskeytetäänkö loma. Palasin töihin, tein entisiä töitäni. Jo vuoden päästä uudetkin esimiehet tajusivat; työtä ja tuloksellista tuokin tekee. Lääkitys ja terapia olivat selviytymisessä mukana. Pakko, omassa mielessä, alle viiskymppinen. Kuka ottaisi enää töihin muualle; mielenterveys.
Kaikki eivät onnistu yhtä hyvin. Mutta mielentervyden sairaudet ovat yleisiä ns. ajatteleville ihmisille. Pitäisikö...............
Tuskin olisin tuossa "kadonneiden" joukossa, perhe tuki. Myöntää kyllä; päässä on vikaa....

Toimituksen poiminnat