*

Markus Norrgran

Orastava nousukausi ja kunnallistaikina

Varsinais-Suomen työllisyys ja talous on kääntynyt vahvaan nousuun, mitä on nostettu esiin ympäri maata. Täällä se tietenkin herättää erityistä iloa kun taannoiset Nokian ja Microsoftin laajat irtisanomiset ja lakkauttamiset johtivat ihmisten ja kuntien tragedioihin. Työttömyystilastot rumenivat suuresti ja telakkakin uhkasi lähteä alta ennen kuin se keksittiin myydä kyvykkäisiin käsiin.

Versoava nousukausi toki ilahduttaa ja helpottaa taloudellista painetta, mutta silti maltillisuutta tarvitaan. Menneitä vuosikymmeniä tarkastellessa huomaa, että nousukausta seuraa tavan mukaan julkisen sektorin paisuttaminen ja virkojen lisääminen. Toivonkin, että tällä kertaa se vältetään ja keskitytään velan vähentämiseen ja nykyistä punnitumpiin ”budjettitalkoisiin” kun mahdollisuus on.

Edellinen, monella tavalla ongelmallinen, hallitus epäonnistui kuntauudistuksessa ja lahjoitti Keskustan syliin puolueen pyhän lehmän – pikkukuntien ”itsenäisyyden”. Tietenkin Keskustakin tietää, että kuntien budjetit ja sitä varten kehitetyt valtionosuudet ovat jäätävän hintainen kuluerä ja kuntien suurin kuluerä on Sosiaali- ja terveydenhoito. Maakuntahallinnot kiertävät tätä mutkan kautta ja saavat jyvitettäväksi sen isoimman rahan – SoTe:n.

Tähän asti minäkin allekirjoitan maakuntahallintojen hyödyn (hallintarekisterin ja suunnitellun toteutustavan yhteisvaikutuksesta olen jotain muuta mieltä läpinäkyvyyden kannattajana. Se on eri blogin aihe). Maakuntahallinto on oiva tapa kiertää kuntien budjettiongelmaa ja jyvittää SoTe-rahaa tasapainoisesti. Ties vaikka kuntaveroja saataisiin vuosikymmenien jälkeen laskuun (Turussa vero on 19,5 %, Suomen keskiarvon ollessa 19,91 % kun 47 kuntaa nosti veroaan viime vuodesta. Kuntien keskivero nousi 0,05 %). Maakuntahallinto on oiva kiertopotku ohi ”itsenäinen kunta” -poteroinnin.

Silti koko Suomen verotaakkaa jää raskauttamaan yli 300:n kunnan hallintohimmelit, joissa on paljon lakisääteisiä kuluja vaikka olemassa olevalla väestöpohjalla ja työpaikkarakenteella ei olisi toivoakaan taloudellisesti plusmerkkisistä vuosikymmenistä, saati väestötappion taittamisesta. Tiedän, että monetkaan eivät näitä puheita arvosta, mutta välillä yleiseen keskusteluun noussut kuntien vähentäminen noin sataan olisi osaratkaisu siihen, että kuntaveroja voisi vähentää. Luulisi tämän kiinnostavan myös kuntalaisia, sillä kuntaverot maksetaan alta ensin.

Kuntien budjetit paisuvat vaikka kuntalain mukaan kunnan päätännän pitää pyrkiä tasapainoon. Pahinta on, että kunnan perustoimintoihin pitää ottaa lainaa. Sen avaimen tulisi kääntyä lukossa vain esimerkiksi suurten rakennusprojektien ja korjaustöiden aikana. Turussa edellinen valtuusto onnistui vuosien jälkeen nollaamaan menot. Se oli hyvä hetki. Aiemmin mainittuina synkkinä vuosina velkaa tuli liikaa. Ainoastaan Vasemmistoliitto ei allekirjoita budjettikurin jatkamista. Tosin on epäselvää, tunnustaako puolue kyseistä lainkohtaa.

Aikanaan kuntia lohkottiin itsenäiseksi kun talousalueet poikkesivat toisistaan ja muodostivat omia keskuksiaan ja kauppaloitaan. Nyt nämä rajat ovat muuttuneet merkityksettömiksi. Suuremmat, ja näin veroiltaan asukkailleen halvemmat kunnat voisivat olla se paljon puhuttu ässä, joka voisi nuorentaa asutuskeskusten sivukuntien väestöpohjaa. Nyt veroero on jopa yli 5 %.

Tämä on taas sellainen aihe, jonka kanssa moni haluaa antaa köniin, mutta se on huomion arvoinen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat