*

Markus Norrgran

Macronin aika

Ranska sai uuden presidenttinsä. Puheenvuoron aktiiviset politiikanseuraajat varmasti tietävät, että mandaatin sai Macron tuoreen El Marche! -puolueensa (”tai liikkeensä”) etunenässä. Puolue on keskustaoikeistolainen ja sosiaaliliberaali. Luultavasti erittäin kiinnostunut uudistuksista ja byrokratian purkutalkoista, mikä Ranskan jäätävän raskaalla systeemillä onkin tarpeellista. Jos Suomessa ihmetellään byrokratian raskautta, niin Ranskassa ei paljoa muuta olekaan. Silti, myös merkittävä osa ranskalaisista äänesti tyhjää (n. 11,5 %).

Edes jonkinlainen julkisen sektorin keventäminen tai edes valtiollisen raideliikenteen ylimääräisten kimuranttien saattaminen normikäyttäjää ilahduttavalle tasolle vaatisi paljon läpimenoja myös Kansalliskokoukseen. Se onkin jo kimurantimpaa Ranskan systeemissä, missä parlamenttivaaleissa vaalipiirejä on enemmän kuin Suomessa kuntia (n. 600), ja jokaisesta pääsee läpi muutama edustaja.

Minkälainen rakenteiden muuttaminen sitten kiinnostaa Macronia? Ainakin hän on ilmoittanut haluavansa helpottaa työmarkkinoita ja ranskalaisten työntekijöiden palkkaamispäätöksiä sekä investointeja. Tämä tarkoittaisi ainakin sitä, että työlakeja ja -sopimuksia täytyy keventää. Nykyään irtisanominen ja työn joustavuus on Ranskassa jotain aivan muuta kuin Länsi-Euroopassa yleensä. EU-toiminnan tiivistymishalujakaan ei pidä ohittaa.

Ainakin näissä asioissa hän saanee suurista helpoiten avukseen Les Républicains -puolueen (ent. UMP). Monet linjauksista ovat myös sellaisia, että Les Verts ja myös PSLE-NEC (uusi keskusta) lienevät kiinnostuneita. Tosin, maan puolueiden siipien määrä ja lohkoutumisherkkyys tuovat ennustamattomuutta.

Samaan syssyyn Macron on ilmoittanut, että korkeakoulut, innovaatiot ja sekä tutkimus ilmastonmuutoksen hillitsemiseen pitävät rahoituksensa ja kutsui osaavia mieliä pitkin maailmaa tekemään työtään Ranskaan.

video:
https://www.facebook.com/EmmanuelMacron/videos/1912881878944389/


Maailman poliittiset valtasuhteet ovat alati liikkeellä. Tästä voisi havaita myös, että Macron haluaa nostaa Ranskan (ja Euroopan) profiilia sosiaaliliberaalina alueena, joka keskittyy tulevaisuuteen. Nyt on oiva hetki siihen kun Yhdysvaltain nykyinen politiikka jakaa hieman omaa liekaansa. Sitä kannattaa ottaa kiinni.
 

***

Mitä minä sitten ajattelen? Ranskan toisella kierroksella olisin varmasti äänestänyt Macronia ja ehkä myös 1. kierroksella. Sosiaaliliberaali keskustalaisuus on jotain, mitä itsekin edustan. Samalla arvoihini kuuluvat laadukas koulutus ja tutkimus ovat tärkeitä julkisia toimintoja, joita arvostan. Kuitenkin, myös yritysten toimintaedellytyksien pitää olla kunnossa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Le Marche ja Macron onat vielä varsin tuore ilmiö ja puolueen suunta sekä tärkeimmät linjavalinnat ovat vielä varmasti kehitteillä. Puolueen ja valitun uuden presidentin ohjelman täytyy olla huomattavasti tarkemmalla perustalla nykyisiin yleisiin linjauksiin verraten kesäkuun vaaleihin mennessä.

Ranskan ongelmat ovat talouden ympärillä ja jäykkäliikkeisessä byrokraattisessa järjestelmässä uudistusten läpivieminen tulee olemaan varmasti hankala ja haastava tavoite, jonka tulokset tulisivat parhaillaankin olemaan näkyvissä vasta vuosien kuluttua.

Ranskalaiset ovat hyvin aktiivisia osoittamaan mieltään barrikadeilla, mikäli tehtävät uudistukset eivät sattuisi olemaan mieluisia. Nämä mielenilmaukset voivat olla perinteisesti varsin rajuja ja raakojakin. Muistan ranskalaisten maanviljelijöiden vastustaneen brittiläistä lampaanlihan maahantuontia polttamalla bensiinillä eläviä eläimiä hengiltä maan satamissa.

Macron sai tämän voittonsa nyt hunajaisilla lupauksilla kaikenlaisesta hyvästä, mutta ei täsmentänyt millä varoin kansaa aiotaan helliä luvatusti lähivuosina. Uskottavuusongelma on jo olemassa, mutta jää nähtäväksi kesäkuun vaalien jälkeiseen aikaan, mitä Marconin aika tuokaan tullessaan.

Käyttäjän MarkusNorrgran kuva
Markus Norrgran

Kyllä, tänään onkin tullut etsittyä tarttumakohtia uuden presidentin linjauksiin, mutta tarjontaa on ollut vähänlaisesti puheiden ulkopuolelta kun tekoja ei vielä ole. El Marche!:n olisi pakko löytää yhteistyötä, mikäli politiikkaa haluaa tehdä, mutta melkein joka puolueeseen tuntuu kuuluvan näkyvä "radikaalisiipi", joka haluaa tiukasti jotain, mitä sitten haluaakin. Ja siihen päälle tuo rankka tapa protestoida.

Jäätävässä ja kummallisessa julkisrakenteessaan Ranska muistuttaakin aika paljon Kreikkaa ja politiikan sokkelossa on kauheasti umpikujia. Tuota lampaanlihatapausta en edes muistanut.

Lopulta neljä 1. kierroksella eniten ääniä saanutta ehdokasta eivät olleet ääniosuuksiltaan niin hirveän kaukana toisitaan. Fillonkin hävisi Le Penille vain vähän yli prosentilla. Tämänkin kautta Kansalliskokousvaalit on yksi episodi vuoden vaalisarjassa.

Toimituksen poiminnat