*

Markus Norrgran

Ruuhka-Suomen purkautuminen haja-asutusalueille ei tapahdu koskaan

Viime kuukauden keskusteluihin ja uutisiin on noussut kaupungistuminen ja maaseutuasuminen.  Keskittäminen vai keskittyminen on asiaan liittyvä nykypäivän kysymys. Etätyö informaation parissa on kasvava ala. Silti tiiviiden keskuskaupunkialueiden purkautuminen ei näytä alkamisen merkkejä. Sen sijaan kaupungit näyttävät paisuvan entisestään. Miksi?

Työtovereideni kanssa olemme hyvä esimerkki ihmisistä, joiden toimenkuva mahdollistaisi maaseutuasumisen ja työnteon verkon yli. Oikeastaan merkittävä osa Turun ICT-cityn työntekijöistä voisi purkautua Oripäähän ja mullistaa Loimaan seutukunnan. Näin emme kuitenkaan tee.

Teen informaatiotyötä – pääosin etänä ja omistan laitteistot, joilla voi pyörittää kaikkia alani ohjelmistoja tehokkaasti. Kokouksista hoidan merkittävän osan verkon yli ja ohjelmistoa kehitetään verkon yli GITillä, ja sisältöä jaetaan sen ohessa LFS-työkaluin. Vapaa-ajalla lähden mieluusti luontoon ja pidemmillä lomilla aikatauluun sopivalle vaellukselle. En silti muuttaisi sinne, missä ”on miljoona asuntoa väärässä paikassa”.

Olen tehnyt ratkaisuni puhtaasti kaupunkiympäristön etujen vuoksi. Niin myös monet ystäväni. Monille ei ole tullut edes mieleen maalle muutto. Ihmisiä houkuttelee kaupunkien läheisyyteen paitsi työ, mutta myös vapaa-aika. Helpot ja satunnaiset ystävien tapaamiset päivän jälkeen kahvilassa, elokuvissa tai syömässä houkuttelevat kaupunkiympäristöön. Samoin tapahtumat. Ei ehkä ruutukaavalle, mutta nopeahkon matkustusajan sisälle. Tämä tarve vain korostuu työskennellessä yksin informaation parissa. Päivän jälkeen täytyy nähdä ihmisiä sillä päivän aikana ei sosiaalisia kohtaamisia synny.

Esimerkkinä haluan nostaa myös Rautavaaralle tehdyn ”Unto-talo projektin”, missä paikkakunnalle houkutellaan nuoria, sinkkuja ja paluumuuttajasenioreita pienomakotitaloilla. Otsikoihinkin nousi lausuma, että ”näiden hinnalla saa Helsingistä suunnilleen vessan”. Tunkua ei ole ollut liioiksi. ”Meillä omistaminen on halpaa” ei riitä myyntivaltiksi. Pääosaa ihmisistä houkuttelee muut ihmiset.

Tilanne asuntojen hinnoista on kyllä kasvuseuduille hakeutuvien tiedossa hyvin. Kunnilla, jotka houkuttelevat ihmisiä jäämään, tuntuu unohtuvan kuitenkin ne ihmisen muut tarpeet – keskeisenä seikkana ”miten hyvin kunnan yritykset palvelevat aikuisten ja lasten vapaa-aikaa?”

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän JouniHalonen kuva
Jouni Halonen

Ei pitäisi sanoa "ei koskaan". Maailmassa voi tulla tilanteita, että kaupunki-ihmiset joutuvat elääkseen asumaan pellon laidalle.

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Olet oikeasssa. Ja olet etuoikeutettu. Pystyt tekemään valintoja ja ilmeisesti jopa elättämään itse itsesi.

Siitä huolimatta en vielä oikein voi kuvitella, että haja-asutusalueet tyhjenisivät niin täysin, että siellä ei näkyisi enää muita kuin turkulaisia ICT-osaajia retkeilemässä. Joten epäilen, että kaupungistumisen raja-arvo olisi 100%.

Toisaalta se olisi reilua, koska sitten kukaan ei olisi palvelujen suhteen huonommassa asemassa. Peruselintarviketuotanto olisi kaupunkilaisten omistamilla (suur)yrityksillä, jotka palkkaisivat työntekijät parhaan taitonsa mukaan. Tuodaanhan marjanpoimijatkin jo Thaimaasta...

Käyttäjän MarkusNorrgran kuva
Markus Norrgran

Kirjoituksessani ja kommentissani puhutaan eri asioista. En ottanut kantaa maalla-asumiseen - saati sanonut, että se pitäisi jotenkin estää. Kirjoituksellani otin kantaa taas viime aikoina lentäneisiin ajatuksiin siitä, että etätyön mahdollisuus saisi ihmiset muuttamaan merkittävissä määrin syvälle maaseudulle keskuskaupunkien ulottuvista. Ihmisiä asuu maalla - kyllä ja varmasti jatkossakin.

Toimituksen poiminnat