Markus Norrgran

Mitä tarkoittaa kun pankki erottaa tuhansittain työntekijöitä

YLEn kuuden uutisissa pankkien muutos sai suuresti julkisuutta. Pankin toiminnan muutos direktiivin myötä esitettiin valossa, missä eräs näkökulma on, että pankilta katoaa suora asiakasyhteys ja asiakasrajapinta siirtyy kolmannen toimijan haltuun.

Uutisointii keskittyy toteamaan, että työntekijöitä korvataan IT:llä, mutta mitä se todella tarkoittaa?

Käytännössä asiakastyö, kuten lainan- ja luotonsaannin arviointi, erilaiset hakemukset ja esimerkiksi arvopaperiliikenteeseen kuuluva palvelu vähenee henkilökohtaisella tasolla ja siirtyy enemmän algoritmien varaan. Käytännössä siis asiakaspalvelua hoitavat monimutkaiset matemaattiset yhtälöt. Jotkut haluavat käyttää tässä kohtaa sanaa Tekoäly, mutta minusta algoritmi on usein varsin riittävä – myös kapea tekoäly käynee.

Onko tämä sitten ongelma? Ei kokonaan. Ongelma on lähinnä se, miten tällä hetkellä käsittelemme algoritmien louhimaa dataa tai aineistoa mm. lain ja oikeuden näkökulmasta. Ongelma on läpinäkyvyys. Algoritmit, ymmärrettävästikin, ovat suurelta osin liikesalaisuuksia, joiden todellisen sisällön tuntee ainoastaan niiden luojat. Toisin sanoen klassista IR:ää. Ongelma ei ole niinkään myös pankkipalveluiden toteuttamisesta, sillä pankkipalvelut ovat liiketoimintaa, vaikka pankin onkin myönnettävä esimerkiksi verkkopankkitunnukset kansalaisille, vaikka heillä olisi esimerkiksi maksuhäiriö.

Ongelma ilmenee palveluiden skaalautuvuudessa ja siinä, milloin läpinäkyvyys nousee IR:ää tärkeämmäksi ja miten se voidaan taata palveluiden käyttäjälle. Algoritmeja on skaalattu viime aikoina mm. oikeusapuun, opettajien ammattitaidon arviointiin jne. Niitä olisi helppo skaalata myös mm. KELAn asiainkäsittelijäin työn korvaajiksi. Inhimilliset virheet vähenevät, mutta myös inhimillinen arviointikyky. Tällaisissa tilanteissa ei vain ole ketään, kuka pystyisi avata algoritmin tuottamaa loppuarvioita tai tulosta. Niiden, jotka pystyisivät, ei kuulu tehdä niin, sillä algoritmi on suojattu IR:n taakse.

 Lähivuosina olisikin laadittava lakikokonaisuus, missä käsitellään modernia, voimakkaisiin algoritmeihin perustuvaa IT-palvelua koskien esimerkiksi terveydenhoitoa, turvallisuutta ja sosiaalipalveluita. Tällä hetkellä ei ole tapaa, millä päätösten takana olevan tietokoneohjelman ratkaisut tulostettaisiin muotoon, mikä olisi yleistajuinen. Algoritmilta vastauksen saaneen virkailijan pitäisi pystyä jatkossakin avata täysin se, millaisin päätöksin ja painotuksin järjestelmä toimii ilman ohjelmoijan selitystä.

Kapean tekoälyn sovellutukset eivät ole pahasta. Etenkin sosiaalisissa tarkoituksissa ne on vain ymmärrettävä apuvälineinä, joiden ympärillä on yhteiskuntaa ja ihmistä hyödyttävät säädöt. Yritysten tuotantoa ne joka tapauksessa tehostavat.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Juha Hämäläinen

Organisaatioille ei saa antaa mahdollisuutta mennä liikesalaisuuden suojaan ja vedota tietojärjestelmän ominaisuuksiin, joista asiakas tiedustelee tai valittaa.

Toimituksen poiminnat