Markus Norrgran

Ympäristöongelmat ovat näyttämö länsimaiden hampaille – tai niiden puutteelle

Nykypäivän ympäristöongelmat ovat näytönpaikka sille, ovatko länsimaat jo pudottaneet rautahampaansa ja vaihtaneet ne muovisiin tekareihin. Pystymmekö reagoimaan siihen, missä jamassa maailman vai tyydymmekö lämpimään jalkakylpyyn ikävän sulkien ovemme ikävältä säältä, kunnes olkitalomme kaatuu?

Tällä hetkellä ympäristöongelmia ja ilmastonmuutosta ratkotaan virheellisesti kansallisina ja pahimmillaan alueellisina projekteina, joissa samalla kytätään, ettei tehdä sen enempää kuin naapurikaan.

Vaikka kansa kansallinen tahtotila on suurin yksittäinen tekijä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, tavoite ei onnistu ilman globaalia yhteistyötä. Joskus tähän yhteistyöhön täytyy pakottaa ja siihen länsimaiden paras ase on taloudellinen.

Myönteinen kehitys uhkaa jämähtää jo nyt kun kilpaillaan siitä, mikä maa jättää eniten liekaa itselleen.

Eurooppa edustaa vauraita länsimaisia markkinoita, joille haluavat kaikki. Se kuuluu markkinatalouden henkeen ja on hyvä.

2010-luvulla kuitenkin tunnistamme maailman ongelmat ja sen vaarat – joista ilmastonmuutos on koko ihmiskunnan tulevaisuudelle merkittävin. Elämme maailmassa, jossa nuoret ikäpolvet miettivät, minkälaisessa maailmassa saavat elää aikuisuutensa ja minkälaisena heidän lapsensa kohtaavat maailman.

Tänä aikana tehdään päätökset, jotka vaikuttavat heidän elämäänsä.

Aikuisuuttaan elävät sukupolvet uskovat globaaliin maailmaan, mutta toimivat pitkälti kansallisilla kentillä. Se on ongelma.

Esimerkiksi Suomessa vastuuta halutaan siirtää todeten, ”meitä on viisi miljoonaa, kulutuksemme ei merkitse mitään”. Samalla kuitenkin maat, joiden vastuulle saasteet halutaan vierittää, tuottavat huikeita määriä tuotteita juuri meidän markkinoillemme.

Ongelma on siis meidän ja ongelma on EU:n sisäinen. Sen sijaan, että maailma jakaa itsensä 5:n miljoonan lohkoihin, jotka yksittäin ”eivät merkitse mitään”, sen pitää pystyä ajattelemaan kokonaisuutta. Ihminen on tarpeeksi älykäs tähän.

EU on maidensa summa ja EU on elin, jolla on suuri ote siihen liikenteeseen, joka koskee ulkorajojamme. Sillä on työkalut, jolla tavaraliikennettä voi rajoittaa ja asettaa haluttuun muottiin.

Esimerkiksi, jos tuote ei vastaa EU:n minimivaatimuksia, sen pääsy sisämarkkinoille voidaan evätä. Samaa järjestelmää voisi soveltaa tavaran tuotantoon. Mikäli sen tuotanto on ollut ympäristölle niin haitallista, että tuotannon päästöt ylittävät EU:n asettamat rajat, tuotteella ei ole asiaa sisämarkkinoille ilman asianmukaisia tulleja, joka tasaisi tuotteen hintaa EU:n sääntöjen mukaan tuotetun tuotteen kanssa.

On todettu, että nykyään tuotantoketjut ovat niin optimoituja, ettei tavaran tuottaminen ilman työvoimakustannuksia maksa juuri mitään. Silti lobbaus perustuu juuri sille, että vastuulliseen tuotantoon pakotettu tuote lisäisi niin paljon tuotantokuluja, ettei sen tuotanto kannattaisi. Väite on väärä. Ympäristövaatimukset nuolaisisivat vain osan katteesta ja ehkä pakottaisi esimerkiksi muotibisnestä ajattelemaan tuottajahuutokauppaa uudestaan.

On kuitenkin selvää, että talouksiltaan monen kokoiset maat pystyvät halutessaan panostamaan energiamuotoihin, jotka eivät vaadi suoraa fossiilisten polttoaineiden polttamista. Tästä syystä rajoitukset koskien tuontia EU:n sisälle olisi perusteltua.

Uskon vapaisiin markkinoihin, mutta markkinoilla on oltava kohtuullinen kontrolli. Se, että pidämme halpoja esineitä etuoikeutena ei saa olla syy sille, että jätämme jälkeemme tyhjyyden.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän MikaLamminp kuva
Mika Lamminpää

Niin oli sunkin. Ja tässä vielä kolmas hyvä puheenvuoro samasta aiheesta: "Energiantuotannon pitää tapahtua muulla kuin fossiilisella polttoaineella ja ylipäätään ilman minkään polttamista. Maa- ja aurinkolämmön ympärille on syntynyt valtavasti yrittäjyyttä viime vuosina. Tahti ei ole laantumassa. Resursseja pitää käyttää entistä tehokkaammin. Ruokaa pitää tuottaa tehokkaammin ja raaka-ainetta kierrättää ja säästää. Tehostamisen ja kiertotalouden ympärille on syntynyt valtavasti uutta yrittäjyyttä.
Itämerellä kulkevien laivojen polttoaineen rikkipitoisuutta rajoitettiin 2015. Ensin asiasta syntyi suuri poru ja viennin kustannusten maalailtiin karkaavan käsistä. Sitten kehitettiin paremmat rikkipesurit ja vauhditettiin kaasukäyttöisten laivojen käyttöönottoa. Suomessa on näinä vuosina asennettu polttoainetta säästävä roottoripurje risteilijään. (...) Lainsäädännön muutokset vauhdittavat muutosta ja lainsäädännöllä sekä kansainvälisillä sopimuksilla rakennetaan edellytykset kestäville yrityksille menestyä. Ja toisaalta viedään edellytykset kokonaisvaikutuksiltaan kestämättömiltä", Konsta Weber kirjoitti.

http://konstaweber.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268896...

Toimituksen poiminnat