Markus Norrgran

Betoni muutosten tuulissa

Viime aikoina markkinoille on tuotu uusia materiaaleja, joiden odotetaan korvata vanhoja, ongelmallisiksi koettuja materiaaleja. Esimerkiksi muoveille on jatkossakin paikkansa, mutta onko käytännössä ikuisesti kestävän materiaalin paras paikka kertakäyttöisessä mukin kannessa tai jäätelölusikassa? Se on kiinnostavampi kysymys.

Viikon kuuma materiaali on ollut Betolarin betoni, jonka uudenlainen resepti mahdollistaisi teollisuusjätteen kierrättämisen betoninvalmistuksessa. Resepti voisi korvata nykyisen, ympäristön kannalta hyvin kuormittavan materiaalin valmistusprosessin.

Teollisuusjätteen sijoitus on valtava ongelma. Vaikka jätettä hyödyntäviä tekniikoita on, niin Leppäsen suunnitelmissa olisi tekniikka, jolla jätettä voisi hyödyntää jätteen syntypaikalla ilman monimutkaisia välivaiheita. Se tekisi materiaalista erityisen.

Kuten jutussakin osoitetaan, maailman kasvihuonepäästöistä 5 – 8 % syntyy maailman yleisimmän urbaanin rakennusmateriaalin, betonin tuotannosta. Rakennusmateriaalin tarve tuskin tulee tulevaisuudessakaan laskemaan, sillä kehittyvissä maissa paine tuottaa kestävää rakennuskantaa kasvaa kysynnän ja yhteiskuntamuutosten myötä. Siksi uudet, laadukkaat tuotantotavat ja tuotteet ovat arvokkaita. Etenkin sellaiset materiaalit, joiden valmistuskustannukset ovat kohtuullisia ja reseptit yksinkertaisia.

Mikä sitten hidastaa uusien materiaalien ja tuotantotapojen käyttöönottoa? Globaalin kehityksen myötä erilaisten tuotteiden valmistus on optimoitu huippuunsa, jopa niin hyvin, että materiaalin kustannus on käytännössä merkityksetön verrattuna muihin tuotteen hintaan vaikuttaviin tekijöihin. Tämän kautta jokainen uusi materiaali potentiaalisesti nostaa tuotteen valmistushintaa ja yritykset eivät adaptoi uutta materiaalia tuotantolinjaansa. Pahimmillaan uusi materiaali vaatii satsausta uudentyyppisiin koneisiin ja vähintään työntekijöiden koulutusta.

Myös Betolarin idea tulee varmasti törmäämään tähän, vaikka paperilla se on halpa. Globaalisti betonin ominaisuudet kuitenkin tunnetaan erinomaisesti. Yritykset tietävät, miten sitä tulee säilyttää, käyttää ja kuivattaa niin, että materiaali toimii optimaalisesti.

Uuden materiaalin kohdalla tällaista tietoa ei ole. Se luo kustannuksia, virheiden vaara kasvaa jne.

Siksi uuden materiaalin käyttöönotto viivästyy, ellei yrityksellä itsellä ole visiota ja kiinnostusta ympäristöä ja kehitystä kohtaan.

 

Ratkaisuja

Kotimaan skaalassa yritystuet puhuttavat nykyään paljon. Erilaisia signaaleita tulee niin poliittisilta puolueilta kuin yritysmaailman sisältä. Melko yleinen, yhdistävä ranskalainen viiva on, että yritystukien kohdennusta suotaisiin uusittavan.

Teollisuudessa ja rakentamisessa yksi vaihtoehto olisi, että yritystukia ohjattaisiin niin, että ympäristön kannalta positiivisia päätöksiä ja positiivista linjaa ylläpitävät saisivat tukia, joilla ohjataan toiminnan jatkamiseen ja

Tukea ei kuitenkaan saisi korvamerkitä tietyille materiaaleille ja tuotantotavoille, sillä se sara kehittyy. Jos laissa listataan tietyt materiaalit, sillä ajaudutaan vain nykyisen, kilpailua vääristävään ratkaisuun.

Globaaliin skaalaan olisi helpoin puuttua EU:n tasolla. Pääosa Kauko-Idän tuottamista päästöistä syntyy tuotteiden valmistuksesta läntisille markkinoille. EU pystyisi ohjaamaan esimerkiksi tulliratkaisuin EU:n sisämarkkinoille tulevien tuotteiden kestävyyttä ja ympäristövaikutuksia.

 

Linkkejä

https://betolar.com/

https://yle.fi/uutiset/3-10816632?fbclid=IwAR0Hn1fGwz6HS2nRs-1jSFZc1ytkXe-vGHqO9AzUo-esWVycEa_VWYmzYtY

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

Jo muinaiset roomalaiset osasivat tehdä tuota "ikuista" betonia. Veikkaan että nykyiset geopolymeeribetonit ovat saaneet innovaationsa läpimurrosta, jossa tämän roomalaisen betonin salaisuus saatiin vihdoin analysoitua. Mutta uutta geopolymeeribetonissa on se, että teollisuuden tuottama jäte saadaan hyötykäyttöön.

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

Betonin syntikuormaa hieman keventää se, että jos puretun betonirakannuksen betoni käytetään hienonnettuna johonkin lähellä maanpintaa olevaan kohteeseen (tienrakennukseen?), se imee n. kolmasosan valmistusvaiheessa tuottamastaan CO2:sta itseensä.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Betoni:
Jos, ja toivottavasti ei, Malmin lentokentälle rakennettaisiin kerrostaloja, alue pitäisi paaluttaa noin 27 m:n syvyyteen ja noin 70x70 cm:n paaluilla. Se määrä pituudella mitattuna yltäisi Suomesta Koreaan ja takaisin. Se olisi Suomen ympäristötekojen /ilmastotekojen katastrofi, koska betonin tuoma kokonaispäästö ylittäisi kaikki arvot jo yksistään, mitä Suomi kokonaisuudessaan tavoittelee. Mites se betoni muuten kestää upotettuna Malmin sulfiittisaveen- ei kestä.

Muovi:
Kysyin Nesteen Borealiksen pääkemistiltä ideaani; miten muovi kokonaisuudessaan voitaisiin purkaa samoiksi raaka-aineiksi, mistä se on tehty ? Kemisti pudisteli päätään. Mutta, nythän sitä jo tehdään Suomisella tuotannollisesti tuloksena uudet granulit.

Mutta PVC, miten se uusiokäytetään ja, vaikka sitä tuotetaan eniten ?

Käyttäjän MikaLamminp kuva
Mika Lamminpää

Hyvä kirjoitus, meni jakoon!

Toimituksen poiminnat